Inkerin suomalaiset taistelussa Leningradin puolesta

 

Leningradin piiritys ja taistelu Leningradin puolesta on maailman suurimpia ja ankarimpia taisteluja. Tämä suuri ihmiskunnan historian  tragedia koski monia inkeriläisiä kohtaloita. Rintaman linja kulki monien inkeriläisten kylien kautta. Piirityksen sisään joutui lähes joka neljäs inkerinsuomalainen. Mutta inkeriläisten osallistumisesta taisteluun Leningradin puolesta ei ole olemassa juuri mitään tietoja. Aihe ” inkeriläiset ja Leningradin piiritys” rajoittuu lähes aina karkotuksiin sodan aikana.

Suomalaiset taistelivat Leningradin puolesta ja Puna-armeijan rintamilla. Yli 70 vuoden kuluttua Voitosta on enää vähän elossa sota-aikaa muistavia todistajia ja sotaveteraaneja. Mutta nykyaikaiset teknologiat avaavat meille uusia mahdollisuuksia Suuren Isänmaallisen sodan tutkimukseen. Sivusto Podvig naroda ( Kansan uroteko ) sisältää tietoja mm. Puna-armeijassa palvelleista ja taistelleista suomalaisista. Sodanaikaiset asiapaperit skannatussa muodossa kumoavat stereotypian, että suomalaiset eivät sotineet isänmaan puolesta ja että kaikki lähetettiin työarmeijaan. Suomalaiset taistelivat miehekkäästi kotimaan ja Leningradin puolesta. Sen, mitä vainajat eivät voi kertoa, kertovat arkistot.

V. 1941 Puna-armeija kärsi suuren tappion kaatuneina ja haavoittuneina. V. 1916 syntynyt Talja Ivan Andrejevits (Antinpoika ) haavoittui 28. elokuuta 1941 puolustaessaan Leningradia fasisteja vastaan. ”Luoteisella rintamalla 261. rykmentissä hän sai pahan sirpalehaavan oikeaan sääreen tulittaessaan hyökkäävää vihollista 82 mm granaatinheittimen suuntaajana puolustustaistelun aikana 28. elokuuta Mgan asemalla.” Haavoittumisen jälkeen hän ei enää palannut rintamalle. V. 1945 hänet palkittiin Voitto Saksasta-mitalilla, ja vuonna 1948 hänelle ehdotettiin taisteluansiomitalia.

Ankarat ja veriset taistelut alkoivat aivan piirityksen ensimmäisinä päivinä. 2. Sinjavinski-operaatio oli epäonnistunut yritys murtaa piiritys. Siihen osallistui v. 1921 syntynyt puna-armeijalainen Juvanen Arvi Nikolajevits. Hän soti Leningradin rintamalla heinäkuusta marraskuuhun v.1941 joukkueen komentajan  yhteyshenkilönä 55. armeijan 70. jalkaväkidivisioonan 68 jalkaväkirykmentissä. Hän haavoittui ensimmäisen kerran 1. lokakuuta 1941 lievästi ja toisen kerran 5.11.1941 pahasti kasvoihin. Palkintolista sisältää tuon taistelun yksityiskohtia. ” 5. marraskuuta rykmentti taisteli ankarasti Ivanovkan kylän vieressä Sapjornaja-asemalla Leningradin lähellä uuvuttaen vastahyökkäyksillä Leninin kaupunkiin pyrkivää vihollista.

Erään vastahyökkäyksen aikana toveri Juvanen haavoittui kasvoihin miinan sirpaleesta ja menetti tajuntansa. Tultuaan tajuihinsa hän tuli itse sotilassairaalaan, mistä hänet siirrettiin selustaan.” Haavoittumisen jälkeen Juvanen kotiutettiin sotapalvelukseen kelpaamattomana. Sitten hän toimi lastaajana. V. 1945 häntä esitettiin palkittavaksi urhoollisuusmitalilla.

Ankaria taisteluita Leningradin puolesta käytiin Nevskaja Duprovkan kylässä Neva-joella. 19.9.1941 muodostuneella Nevski Pjatatshokilla sotilas pysyi hengissä noin 52 tuntia. Sotilaslääkärit evakuoivat ja pelastivat haavoittuneita uskomattomissa olosuhteissa mistään vaaroista välittämättä. V. 1918 syntynyt lääkintäpalvelun luutnantti Kaulio Matvei Matvejevits

(Matti Matinpoika ) pelasti monen Leningradin puolustajan elämän palvellessaan Punalippuisen Baltian laivaston merijalkaväen 6. erillisen jalkaväkidivisioonan 3. pataljoonassa. ” Toveri Kaulio on ollut suuren isänmaallisen sodan ensimmäisistä päivistä lähtien lääkintäjoukkueen komentajana taisteluissa saksalaisfasistisia valloittajia vastaan. Hän on osoittanut miehekkyyttä, urhoollisuutta ja pelottomuutta suorittaessaan palvelutehtäväänsä. 30.8. -20.9.1941 hän osallistui taisteluihin

Slutsin ( Pavlovskin ), Moskovskaja Slavjankan seudulla, missä myös hän osoitti taitoa ja pelottomuutta sekä erinomaista haavoittuneiden hoitoa. Hän osallistui taisteluihin 1.11.1941- 20.12.1941 Nevskaja Duprovkassa. Hän oli vastuussa haavoittuneiden evakuoinnista. Hänen johtamansa joukkue evakuoi ja kuljetti Neva-joen yli noin 200 sotilasta vihollisen tykistö- ja granaatinheitintulituksessa.” Luutnantti Kauliolle esitettiin Isänmaallisen sodan II asteen kunniamerkkiä ja kaksi kertaa Punaisen tähden kunniamerkkiä: v. 1944  Ostrovan kaupungin            ( Pihkovan alueella ) vapauttamisesta ja v.1945 taisteluista Latviassa.

Hyökkäys Nevski Pjatatshokilla v.1941

 

Suuri työ tehtiin propagandan ja kulttuurin alalla. V. 1904 syntynyt kersantti Kiski Semjon Andrejevits ( Simo Antinpoika) palveli 67. armeijan 8. poliittisen osaston elokuvalaitteiston huoltajana. Hän lähti rintamalle vapaaehtoisesti 5. syyskuuta 1941. Sodan aikana hänet palkittiin Leningradin puolustuksen Punainen tähti- kunniamerkillä.” Toveri Kiski oli Leningradin rintamalla isänmaallisen sodan ensimmäisistä päivistä lähtien. Hän osallistui taisteluihin Kolpinon, Pushkinin ja Krasnyi Borin seuduilla. Elokuvamekaanikkona hän järjesti komppanioissa, pataljoonissa ja rykmenteissä etulinjalla satoja elokuvanäytäntöjä. Parhaiten elokuvalaitteistoja tuntevana mekaanikkona hänet siirrettiin 8. osastoon työskentelemään korjaamoissa. Usein puuttui korjauksiin tarvittavia osia ja materiaaleja. Siitä huolimatta toveri Kiski suoritti tehtävän keksimällä ratkaisun. Hänellä oli kymmeniä keksintöjä. Hän sai ansioistaan kunniamerkin Punainen tähti.”

Vasta viides yritys murtaa piiritys onnistui. 12. tammikuuta alkoi operaatio ” Iskra”. 18. tammikuuta Leningradin ja Volhovan rintaman joukot tapasivat Marjinon kylässä Neva-joen vasemmalla rannalla. Piiritys oli murrettu, ja Leningradiin alkoi saapua elintarvikkeita maitse kapean käytävän kautta. Syksyllä 1942 siirrettiin 71. jalkaväkidivisioona Karjalan rintamalta Volkovan rintamalle 2. iskuarmeijaan. Se divisioona koostui puoliksi suomalaisista ja karjalaisista. Taisteluiden aikana ansioituivat mm. suomalaiset.

V. 1921 syntynyt kersantti Kelkka Pjotr Ivanovits ( Pietari Ivanovinpoika ) mursi piirityksen 126. rykmentin osaston komentajana. ” Hyökkäystaisteluissa toveri Kelkka on ollut 13. tammikuuta 1943 alkaen. Hän osoittautui miehekkääksi ja urhoolliseksi sotilaaksi. Hän meni itse taistelijoiden edellä innoittaen heitä. Pyöreälehdon alueella hän 13.01.1943 heittäytyi ensimmäisenä  puolustuspesäkkeissä ja taisteluhaudoissa olevan vihollisen eteen. Henkensä vaarantaen Kelkka hyökkäsi taisteluhautaan ja hävitti neljä fasistia. Toveri Kelkka suoritti monta komentajan antamaa taistelutehtävää. Hän toimitti tiedot pataljoonista tehokkaasti ja nopeasti. Kovasta vihollisen tykistötulesta huolimatta hän meni rykmentin varakomentajan kanssa vihollisen linnoitusten rynnäkköön. Toveri Kelkka olisi ansainnut Punaisen lipun kunniamerkki- hallintopalkinnon. ”Pjotr Ivanovits kuoli v. 1985 Miasin kaupungissa Tseljabinskin alueella.

 

Museo ”Leningradin piirityksen murto”

 

Operaatio Iskran tarkoituksena oli sekä piirityksen murto että vihollisen saartaminen ja lopullinen hävittäminen. Mutta toinen tehtävä epäonnistui, vihollinen jatkoi vastustamista. Puolentoista vuoden aikana saksalaiset joukot rakensivat mahtavat linnoitukset, joita Puna-armeijan joukot eivät pystyneet valloittamaan vuoteen. V. 1921 syntyneen Vasili Ivanovits Tikan ( Ivanovin poika ) piti 128. pioneeripataljoonan komentajana voittaa nämä linnoitukset. ” Leninin kaupungin piirityksen murron aikana toveri Tikka osoittautui rohkeaksi ja miehekkääksi komentajaksi. Hän osasi järjestää insinöörityöt alueella, millä 126. jalkaväkirykmentti eteni Pyöreässä lehdossa. Toveri Tikka oli aina joukkueen mukana sen liikkuessa. Taitavan johdon tuloksena joukkue teki vaarattomaksi 100 vihollisen miinaa, teki muutamia aukkoja vihollisen rautalankaiseen aitaan ja saarsi 4. puolustuspesäkettä hävittäen varuskunnan. Vihollisen tulituksessa toveri Tikka asensi pioneerijoukkueen kanssa suuren määrän espanjalaisia ratsuja ( siirrettävä puolustuseste

puolustussodankäynnissä) eturintamamme edessä. 12-13. maaliskuuta toveri Tikka suoritti 2. iskuarmeijan käskyä kovassa tulituksessa. Tehtävänä oli tarkistaa puolustuksen eturintama ja

raportoida kaikki insinöörirakennelmat 71. jalkaväkidivisioonan alueella. Hän raportoi kaikki insinöörirakennelmat nopeasti ja tunnollisesti kovassa tulituksessa hengenvaarasta välittämättä. Armeijan edustajat panivat asian merkille.” Kapteeni Vasili Ivanovits Tikalle esitettiin  kunniamerkkiä Punainen tähti. Hän kaatui 13.11.1943 Ukrainan vapautuksessa.

Sinjavinski kankareella v. 1943

            Murron jälkeen vain vajaan vuoden kuluttua piiritys poistettin täydellisesti. V. 1943 jatkuivat ankarat taistelut Sinjaviskin kankareella, Mgan kaupungista. V. 1918 syntynyt kersantti Aleksanteri Ivanovits                 (Ivanovinpoika )  Ahosen, joukkueen komentajan avustajan, viimeinen taistelu sattui operaatiossa Mgan puolesta. ”Entinen tiedustelujoukkueen komentaja Ahonen osallistui taisteluihin Leningradin rintamalla 27.07.1941 – 15.02.1942 ja 17.06.1943-28.08.1943 Leningradin rintaman 128. jalkaväkidivisioonan 533. jalkaväkirykmentissä. Osallistuen taisteluihin Leningradin puolesta hän otti henkilökohtaisesti 6 vankia ja hävitti jopa 15 hitleriläistä. 22. elokuuta hän osoittautui Puna-armeijan miehekkääksi sotilaaksi ollessaan syvällä vihollisen selustassa. Sotilaiden kanssa hän räjäytti sillan Staraja Russaan johtavalla maantiellä. Palattuaan rintamalinjan kautta hän haavoittui vaikeasti. Terveyssyistä hänet todettiin asepalvelukseen kelpaamattomaksi. Toveri Ahonen työskenteli sen jälkeen moottorihuoltoasemalla osastopäällikkönä. Hänen ansionsa oikeuttivat III asteen kunniamerkkiin.