INKERIN SUOMALAISET KARJALAN RINTAMALLA


Toinen maailmansota ei ollut vain ankara. Se jakoi kansat niin kuin kansalaissodan aikana. Usein sattui niin, että lähisukulaiset joutuivat rintaman eri puolille ja sotivat vastakkaisten aatteiden puolesta. Suuren Isänmaallisen sodan aikana NL soti Saksaa ja sen satelliitteja, mm. Suomea vastaan. Miksi pieni ja rauhaa rakastava maa ryhtyi sotaan? Mitä Suomi jatkosodalla tavoitteli, jää avoimeksi kysymykseksi. Väittelyä jatketaan rajan molemmin puolin. NL soti Suomea vastaan Karjalan rintamalla. Sen joukko-osastoissa soti tuhansia neuvostosuomalaisia. Mitä tunteita heillä oli kun piti ampua heimolaisia? Nyt tämä ja monet muut kysymykset jäävät vaille vastausta. Mutta sotilasarkistot säilyttävät meille arvokkaita tietoja siitä, kuinka he sotivat. Monet saivat ansiomitaleja ja kunniamerkkejä.

Suurin määrä suomalaisia soti Karjalan rintaman 7. armeijan 71. divisioonassa, joka oli muodostunut Suomen kansan armeijan pohjalta. Vaikka Puna-armeija perääntyi, ei Karjalan rintamalla ollut suuria tappioita kuten Saksalaisia vastaan sodittaessa. Perääntyminen tapahtui järjestyksessä ja aina käskyn mukaan. Kesätaistelujen aikana kunnostautui etenkin majuri Vallin johtama 126. rykmentti. Tässä rykmentissä taisteli Urho Iljits ( Eliaanpoika) Haimi, kranaatinheitinpatterin ylipuhelinmies. Hänelle esitettiin Punainen tähti- kunniamerkkiä 15. elokuuta 1941. ” Kaikkien fasistisia joukkoja vastaan käytyjen taistelutoimien aikana ylipuhelinmies Haimi  osoitti esimerkillistä miehekkyyttä ja sankarillisuutta. Vaikeimmissakin taisteluolosuhteissa vihollisen tulituksessa toveri Haimin yhteys toimi aina keskeytymättä. Kun vihollinen valmistautui etenemiseen ja tykistökeskitykseen, oli Huovilan seudulla 11. ja 12. heinäkuuta käytyjen taisteluiden seurauksena yhteys patterin komentajan valvontakeskukseen katkennut. Huomattuaan asian rohkea yhteysmies lähti tulituksen aikana palauttamaan yhteyttä. Vihollinen tulitti lakkaamatta. Kun Haimi palautti yhteyden, alikersantti Lihvoisen miinojen ja kranaatinheitinten mahtavat räjähdykset pakottivat vihollisen kranaatinheittimet vaikenemaan. Pesolan seudulla yhteyden katkaisivat muutaman kerran vihollisen ammukset. Pelkäämättä kuolemaa uljas taistelija. Haimi korjasi nopeasti yhteyskatkot turvaten patterille taistelukäskyn hyvän toteuttamisen. Vihollinen hävisi. Haimi innosti sotilastovereitaan miehekkyydellään ja rohkeudellaan.”

Myös toisten rykmenttien sotilaat ja komentajat kunnostautuivat. Kersantti Aleksi Andrejevits  (Antinpoika) Varkki oli 237. oli haupitsitykistörykmentin 4. patterin komentajana. ”24.8.-41 Maselgan kylän lähellä vihollinen piiritti yhtäkkiä 4. patterin tuliaseman ja avasi patteria kohti konepistoolitulen. Kersantti Varkki ei hämmentynyt. Miehekkäästi ja kylmäpäisesti hän avasi tykin ja alkoi ampua suorasuuntauksella vihollista. Kersantti Varkki sai komennon vaihtaa tuliasemaa, jottei vihollinen olisi tullut patterin selustasta. Kovasta vihollisen tulituksesta huolimatta Varkki veti tykin tielle, asettui nopeasti uuteen asemaan ja alkoi hävittää vihollista. Kersantti Varkin nopean ja rohkean menettelyn ja hänen johtamansa tykistömiehistön ansiosta patterin selustasta tuleva vihollinen hajoitettiin ja hävitettiin.” Tämän taistelun johdosta kersantti Varkki palkittiin urhoollisuusmitalilla 15.9.-41.

Suuren Isänmaallisen sodan aikana oli tiukkoja taisteluita sekä rintamalla että selustassa. NKVD:n toiminnasta ei oltu yksimielisiä. Tarvittiinko ankaria toimenpiteitä vai heikensivätkö ne vain Puna-armeijan taistelukykyä? Se on erillinen kysymys. Karkoituspolitiikasta huolimatta suomalaiset palvelivat näissä joukoissa. Jotkut saavuttivat menestystä. Mutta ansiot eivät pelasta ketään.

            24. lokakuuta v.1942 Karjalan rintaman 7. Armeijan NKVD:n erikoisosastopäällikkö, valtioturvallisuuden kapteeni Kerson esitti palkittavaksi Ivan Andrejevits Iljaisen. ”Armeija NKVD:n erikoisosaston kuulustelija suorittaa suuritöisiä asioita ja paljastaa vakoilijoita ja tuhotöiden tekijöitä, jotka on lähetetty armeijan selustaan. Tutkimusten ja operatiivisen tekniikan taitavan käytön avulla on paljastettu Suomen lähettämät vakoilijat PUSHKARJEV, POLJAKOV, KARNYSHEV, LJALIN, PYSHNYI ja NIKOLAJEV. Sillä vihollisen tiedusteluelinten hankkeet on estetty ja toimintamenettelyt tutkittu. Suomen tiedusteluelimissä palvelevat pettäjät ja provokaattorit on paljastettu. Toveri Iljainen olisi ansainnut hallinnon urhoollisuusmitalin, mutta palkintolistassa ei ole merkintää palkitsemisesta. Puna-armeijan poliittisen hallinnon päällikkö Sherbakov ehdotti Stalinille muistiossaan 22.5.1943 Kersonin ja Iljaisen erottamista vastatiedusteluelimistä ja tuomitsemaan heidät viideksi vuodeksi leiriin kuulustelutoiminnan vääristelystä.

          Vuodesta 1942 alkaen ei Karjalan rintamalla ollut aktiivisia taisteluja. Mutta tiukkaa taistelua käytiin ”näkymättömällä” rintamalla. Molemmat puolet yrittivät saada tietoja vihollisesta. Vihollisen kieltä osaavia tiedustelijoita käytetään riippumatta virallisesta valtiopolitiikasta. Kersantti Vasili Fjodorovits Arikainen, 71. jalkaväkidivisioonan 367. jalkaväkirykmentin kävelytiedustelujoukkueen osaston komentaja, haavoittui v.1941 heinäkuussa. V. 1942 hän suoritti vastuullisen tehtävän. Ollessaaan rykmentissä v. 1941 elokuusta lähtien hän osoitti uskollisuutta isänmaalle ja Leninin ja Stalinin puolueelle ( vaikka palkintolistan lomakkeeseen on merkitty, että hän oli puolueeton). Medvjezegorskin seutuvilla Arikaiselle annettiin tehtäväksi käydä oman joukkueen kanssa vihollisen selustassa tarkoituksella määrittää vihollisen pesäkkeet. Arikainen selvisi hyvin tästä tehtävästä. Omassa joukko-osastossaan hänen piti tunkeutua vihollisen läpi taistelemalla suomalaisen puolustuksen kautta. Eräs taistelija haavoittui pahasti, mutta Arikainen vei hänet turvaan. 15. maaliskuuta 1942 Arikaisen taistelutehtävänä oli kontrollivangin ottaminen. Arikainen tunkeutui rautalanka-aidan kautta. Hän huusi vartiomiehelle suomeksi. Valkosuomalainen antoi tilisarjan. Mutta Arikainen haavoitti suomalaista, heittäytyi hänen kimppuunsa ja löi hänet maahan. Niin Arikaisen päättäväisten ja rohkeiden toimien ansiosta päällystön esittämä tehtävä oli menestyksellisesti suorittettu. Vanki antoi arvokkaita tietoja. Arikainen olisi ansainnut hallituspalkinnon Punainen lippu- kunniamerkin.” Vasili Arikainen kaatui 21.11.1942 aliluutnanttina. Hän oli kaatuessaan 289. jalkaväkidivisioonan erillisen sakkopataljoonan komentaja.

        19. 01.1944 esitettiin rivimies Andrei Semjonovits  ( Antti Simonpoika ) Kekkoselle, erillisen suksitiedustelukomppanian tiedustelijalle, palkinnoksi kunniamerkkiä Punainen tähti. ”Rivimies Kekkonen turvasi miehekkyydellään ja urhoollisuudellaan vangin ottamisen tiedusteluretkellä vihollisen syvässä selustassa 30.12.1943. Mainiona konepistoolimiehenä hän katkaisi konepistoolinsa tulella saksalaisille tulevan avun. Suojaten tiedustelujoukon vetäytymisen hän mahdollisti vangin viemisen. Ammattitaitoisella, omaa asiaa rakastavalla ja tekniikkaa osaavalla rivimies Kekkosella on 18 henkilökohtaisesti hävitettyä saksalaista.” Toisessa palkintolistassa 17.07.1944 puna-armeijalainen Kekkonen on merkitty rintaman esikunnan tiedusteluosaston tiedustelijaksi. Rivimies, toveri Kekkonen suoritti päällystön antamaa tehtävää vihollisen selustassa 7. huhtikuuta alkaen. Hän otti kaksi vankia. Sen ansiosta päällystö sai arvokkaita tietoja vihollisen selustasta tällä suunnalla. Lisäksi hän hankki toisia arvokkaita tietoja valvomalla henkilökohtaisesti kommunikaatiota. Hän järjesti taitavasti vankien kuulustelun vihollisen selustassa sekä aineiston käsittelyn. Vihollisen selustassa osoitetusta henkilökohtaisesta miehekkyydestä ja urhoollisuudesta vankien otossa hän olisi ansainnut hallituspalkinnon III asteen kunniamerkin.

Comments